Kumpi vai kampi?

Nyt on alkanu hirvittää. Nää viikot loppuu! Huomenna vaihtuu jo rv 34. Onko pakko synnyttää ollenkaan, jos ei taho?

Kävin keskiviikkona oulaskankaalla, siellä pelkopolilla. Eka jutskattiin kätilön kanssa tosi pitkään, katottiin vauvan sydänkäyrää ja muuta perushässäkkää. Oli muuten aivan ihana kätilö! Sellanen vanhempi naisihminen. Sitte piti mennä vielä lääkärille, jonka kanssa myös keskusteltiin ja se katto vielä ultralla lisäksi. Painoarvio 2,4kg <3 Eli mää nyt saan tässä 3-4vko miettiä mitä mää haluan. Sektion saan, jos siihen päädyn. Mutta ku mä en tiiä. Semmonenki vaihtoehto on, että eka alakautta, ja jos pelko tulee, voidaan leikata. Mut sittehän se on hätäsektio, ei hyvä.. Eli nyt sitte mietitään.......

Rv 30

Rv 32+jotain

Buun Graco logigo S

Hoitopöytä ja Arto

Pakolliset ruokakuvat

Mikähän mun herraa vaivaa? Vanhuus, syöpä, allergia vai joku muu? Vatsanalus turvottaa, samoin jalat ja kikura. Ei lääkärikään osannu sanoa, mikä vikana. Aiko ottaa selvää. Vaan olihan se reipas, kun hampaat raspattiin, ja sitä varten rauhoituspiikki. Mama on ylpeä <3 Lääkärin laskussakin luki että puoliverinen herrasmies :D Toivotaan vielä paljon terveitä päiviä, se kun on mulle niin kamalan tärkeä.

Joulu se on jo ihan just kohta tässä, ja mulla on lahjatki vielä kaupan hyllyllä. Kesäverhot ikkunoissa, joulukoristeet ja valot vintissä. No sentään muutaman kynttilän saanu tuohon pöydälle. Huoh. Aina se yllättää.

Nyt sitte paljon kuvia, mitä kertyny, eikä oo saamattomuuttaan saanu laitettua vielä tänne, mutta ne on tärkeitä ja ihania :) :



Nam

 Lähiruokaa; Jontturan filettä valkosipulikermaperunoilla ja fetasalaatilla. Oli muuten hyvää.

Pizza a'la Anna eli jauheliha, tomaatti, sipuli, aura, feta ja ananas.

Porkkanapiirakka, yks mun favourite herkku.

Pakkasessa on nyt terniä!

Ekat (ja ehkä viimeset) joulutortut ja piparit.

Ja vielä yks ihmeellinen arkipäivän taidekuva, kahviläikkä:

Raskasta joulua

Mä vihaan raskaana olemista.

1. Selkä paskana
2. Ei pysty liikkuun (eikä kovasti puhumaankaan), ku hengästyy niin helposti
3. Oon entistä lihavampi ja lihon lissää kokoajan
4. Vaatteet ei mahu päälle
5. Mieliala heittelehtii aika rajusti
6. Koko ajan sais rampata pissalla
7. Ruokatorvia polttaa
8. Väsyttää
JNEJNEJNE...

Sitte loppuun se klisee; onhan se silti ihanaa kantaa pientä elämää sisällä  <3 Niin no, näinhän se on. Ja onhan se kivaa ku mahassa jumppaillaan, ja ihmiset tuijottaa sun mahaa, että oiii..... JNEJNEJNE :D

Niin, että miten sen nyt ottaa sitte.

No tässä sitte ihana joulubiisi kerrassaan:

Enkelikello

Viimeinen kolmannes

Mä nyt kirjottelen sit kerralla monta eri kirjoitusta :) Harmillisesti jää kirjoittelut vähälle, välillä ei kerkee ja välillä taas ei jaksa jne.

Syksy on mennyt vähä vaihdellen. Välillä on ollut ihania hetkiä ja välillä taas ei niin ihania. Sinne sohvanpohjallekin on välillä lamaannuttu, mutta silti selvitty. Mulla on onneksi aivan ihana terapeutti. Terapia on silti aika rankkaa, sen jälkeen tulee huippu fiilis, mutta myös ahdistusta. Ne asiat varmaan jää siihen niin pinnalle kaivelemaan. No, pikkuhiljaa. Siksi sitä ei joka viikko voi tehdäkään.

Kävimmä ystäväpariskunnan kanssa Tallinnassa. Yövyttiin kaks yötä. Joo nukuttiin ja s-y-ö-t-i-i-n. Tulomatkalla oli jännäkakkaa housuissa, ku poliisit pysäytti. Puhalluttivat Arton ja kattovat sen ajokortin (onko hakuja päällä :D) , no ei vaan ajo-oikeuden. Arto ajo eka kerran Helsingissä, joten sen ajo oli varmaan niin hepposen näköstä, tyylillä mikä kaista mistä vaihtuu jne.. Huomauttivat rengaspaineista :D

Me saatiin talli valmiiksi. Rakkaat pääsi pihattoon, ja siitä tuli tosi hieno!! Ihanaa ku ei tarvi enää niin sitoutuneesti käydä tallilla. Jätin nyt vaan vapaaheinän tauolle, meinaa meidän Miina lihoa niin paljon. Hirvittää ettei sen jalat kestä. Mut mulla on nyt aikaa käydä syötteleen niitä useemmin. Kovilla pakkasilla sinne tulee sitten kestokuivitus oljella. Ainoa vaan, et välillä sitä paskaa on siellä aikasta paljon, ku paskotaan sinne missä tykätään olla-tyylillä.

Viimeinen kolmannes hurahti sitten käyntiin. Tänään 26+0 <3

Nää kuvat on otettu joskus 25+1 tai jotai:

Kivekset ja pippeli

Rakenneultrassa käyty kahteen kertaan. Pentti oli niin vaikeassa asennossa ekalla kerralla (perätila ja jotenki kädet selkää kohti), ettei sydäntä saatu katottua kunnolla. Seuraavalla kerralla sitten saivat katottua ja kaikki oli normaalia. Ja kuten olen toivonutkin, poika se on <3

Tässä ultrakuvia (etsi kuvista kasvot :)):

A little kick when you need it

Hirveen kauan viime kirjottelusta. On vaan ollu kaikkea ettei oo tullu kirjoteltua. Oikeestaan mitään erikoistakaan ei oo tapahtunu. No ostettiin vauvalle vaunut ja meille uus sänky. Ja mää oon käyny parturissa, siinä ehkä ne tärkeimmät :D Niin ja Inka käy nykyään ratsastustunneilla, ja on muuten mieluinen harrastus!

Nyt on yli puolenvälin edenny raskaus, ja selkä on ihan paskana :( Joo on myös ylipainon takia, mut mulla se on vihotellu ennenki ni saatikka nyt. Pitää vaan koittaa jaksaa käydä silti töissä.

Pikku-Buun potkut saa hymyn huulille, vaikka miten hankalaa ois muuten <3

Laittelen kaikkeja kuvia:

Tukkafiilistelyä (on muuten aika pitkä letti jo :))

Uudet arskat viimeisimpiin aurinkohetkiin:

Ja tietenki massufiilistelyä <3

Jäkisleski

Nyt se on taas alkanu. Jääkiekkokausi nimittäin. Onhan se kiva, että on harrastuksia ja näkee kavereita jne. mutta se on sitte pois meidän ajasta. Artolla on muutenki ollu kaikkia työhommia niin paljo, ettei oo keritty hirveesti oleen yhessä. Ykski yö piti mennä nukkuun yksin, ku se tuli vasta yöllä. No jospa sitte talvella enempi ollaan yhdessä, ku maatilan hommat helpottuu (hetkeksi :D).

Mielialat vaihtelee. Välillä tosi vaikeaa. Se on todella surullista, ettei voi olla onnellinen, vaikka mulla on asiat niin hyvin! Onnellista elämää, parisuhde, lapset, koti, työ, ystävät, hevoset.. listaa vois jatkaa. Kaikkia ihania asioita, mistä pitäs olla kiitollinen. Ehkä sitte "terveenä", jos musta semmonen edes koskaan tulee. Tuskin ihan täysin tervettä ihmistä on olemassakaan ;)

Tänään oli terapia. Mun suupielet oli korvissa asti, niin mahtava tunne oli lähteä sieltä! Sinne on jotenki ankea mennä, mutta niin huippu fiilis tuli. Sain avattua itteeni, vaikka se on vaikeaa. On se onni, että on ammattilaisia auttamassa!

Vauvan liikkeitä välillä havaittavissa (ellen sitte kuvittele, ei ota täysin vielä selvää onko ne niitä?), nyt rv 16+5 <3 Lääkärineuvolassakin käyty ja kaikki hyvin, niiku pitääki <3


Ihan omaksi iloksi laitoin palamaan :